Kangaspalat hyötykäyttöön

Minulla on ollut tapana ostaa jotain kivaa kuviollista trikoota aina yhden paidan verran. Kuviotrikoot ovat usein myös yksivärisiä kalliimpia. Näissä paidoissa yritin jo hieman päästä halvemmalla ja saada erilaista ilmettä kangasyhdistelmillä.

Nyt kuitenkin vastaan on tullut ihan ykkössuosikkikaava Isoveljen paitojen tekoon. Ottobre Design -lehden numerosta 1/2014 löytyi tällainen mainio jo valmiiksi pätkitty peruspaidankaava, joka myös meidän pojalle oikein hyvin sopii. Jännä, että peruskaavoissakin on niin paljon istuvuudessa eroavaisuutta.

Samalla Piitamaissa oli penkojaiset, ja mukaan tarttui monenlaisia tilkkuja. Niistä myöhemmin lisääkin, mutta tässa muutama esimerkki, mitä kyseisellä kaavalla ja erilaisten kankaiden yhdistelmällä on syntynyt.

Palomiespaita

Isoveli ei oikein ollut innostunut mallina olosta ja päätti vetää kädet hihoihin... Mutta siis, kaava tuo Ottobre 1/2014 koossa 128. Palomieskangas Piitamain penkojaisista ja siihen kaveriksi oranssia trikoota. Olin siis päättänyt, että nyt saa pojan vaatteissa olla väriä. Poikkesin tavoistani ja laitoin resoreiden sijasta pääntielle vain kapean huolittelun oranssista trikoosta ja hihansuihin pelkät käänteet helmojen tapaan.

Ampparipaita

Tässä samalla kaavalla tehty toinen versio. Tästä piti alunperin tulla Angry Birds Pommilintu -paita, mutta Isoveli ei halunnutkaan tuota liimakuvaa, koska tämä on kuulemma "Ampparipaita".

Idea oli siis vuorotella keltaisen ja musta trikoon kanssa: se mikä etukappaleessa on mustaa, on takakappaleessa keltaista ja päinvastoin. Hihat puolestaan tein peilikuvikseen. Jälkikäteen ajateltuna olisi voinut tehdä hihat samanlaisiksi, sellaisiksi kuin kuvassa oikeanpuoleinen. Tällä kertaa laitoin resorit niin hihansuihin kuin pääntiellekin.

Tällaista liimamerkkiä olin koristeeksi ajatellut, mutta koska Isoveli sitä ei halunnut, niin ei sitten laitettu.

Pikaista ompelua: ruokalappuja

Pikkusisko on jo niin iso, että kiinteitäkin jo maistellaan. Isoveljen kanssa surautimmekin pikaisesti pari ruokalappua.

 Mallia otettiin hieman
 käytössä jo olevasta, mutta toki muokaten. Rusettikankaat olivat kirppikseltä eurolla ostetusta tilkkupussista. Olivat jotain Anttilan kankaita. Vihreää oli niin kapea kaistale, että piti laittaa poikittain.  Nurjalle puolelle laitettiin pul-kangasta kaapin kätköistä, josko suojaisi paremmin. Tasku edessä ja tarranauhaa kiinnitykseen. Reunoista ommeltiin saumurilla yhteen. Itse asiassa, Isoveli saumuroi vihreän version ja äitiä siistimmin ja huolellisemmin saumuroikin. Tässä taas yhdistyi huvi, hyöty ja yhdessä tekemisen ilo!

Robottipaita

Edellisessä päivityksessä paitatuotantoa harmittelin, kun tuli tehtyä niin harmaita paitoja. Minua on kovasti kiinnostanut digiprintatut kankaat ja Piitamailta löytyi tällaista värikästä robottikangasta, josta sitten päätin tehdä robottipaidan ja samalla yrittää välttää edellisten paitojen mokia... Onnistuikohan se..?

Hmm, kuvassa lopputulos näyttää kyllä lähinnä tunikalta. Kyseessa sama sama raglanmalli Ottobre Design 4/2011 koossa 128 cm. Tällä kertaa päätin jättää resorit pois, jolloin hihoista piti saada juuri oikean mittaiset. Arvatkaapa onnistuiko? No ei tietenkään, hieman jäivät lyhyiksi. Oli kuitenkin puhetta, että koska helmassa on pituutta, niin laitan myöhemmin sitten resorit, niin saa vähän elinkaarta pidemmäksi.

Hihansuut, helman ja pääntien tikkasin kaksoisneulalla. Olen sitä viime aikoina vältellyt, sillä ostin vuosi sitten uuden ompelukoneen, jossa on upea määrä erilaisia joustotikkejä, jolloin kaksoisneulaa ei tarvitse vaihtaa. Mutta tällä kertaa vaihdoin sen ja olen kyllä jälleen tyytyväinen koneen tekemään ompelujälkeen. Pääntielle jätin nurjalle puolelle pätkän saumurilankaa merkiksi, kumpi puoli on taakse. Helpottaa Isoveljen pukemista, kun kaitaleen sauma jää kuvioiden vuoksi piiloon.

 

Ai niin, edellisten paitojen yhteydessä on jäänyt mainitsematta pieni yksityiskohta. Olen ommellut sisäpuolelle pienen pätkän puuvillanauhaa nimikoimista varten. Mielestäni kätevää. Ei sillä, että toista samanlaista olisi, vaan siksi, että mahdollisesti eksynyt paita löytää omistajansa luokse.

Jälleen paitatuotantoa

Perheeseemme syntyi kesällä ihana, suloinen prinsessa! Vaikka vauva-arki on vienyt oman aikansa, on onneksi ompelemisellekin järjestynyt aikaa, sillä Isoveli kasvaa kohisten hänkin ja tarvitsee uusia vaatteita.

Sain mielestäni erinomaisen idean: ostan vain puolikkaaseen paitaan ihanaa, värikästä, kuviotrikoota ja loput sitten yksiväristä. Mutta mikä ihme minuun meni! Miksi en ostanut jotain värikästä trikoota kaveriksi?!? Itse asiassa, näihin ostin alunperin mustaa trikoota... Onneksi kotoa löytyi sentään edes harmaata, pehmensi vähän lopputulosta, joka muuten oli, noh, ööö, no jaa... Pääasia tällä kertaa, että sain taas ommella...

Paita nro 1: Dinopaita

Vaihdoin tällä kertaa perus-T-paidan kaavan raglanmalliseen, kaava Ottobre Designista 4/2011. Koko jo hurja 128 cm. Kuvattu ennen pesua ja silitystä. Onneksi sentään Isoveljen kummin tuomasta resoripaketista (kirppislöytö) oli edelleen jäljellä tuota turkoosia resoria vähän edes piristämään harmautta. Muut kankaat Piitamaista. Laitoin siis jälleen resorit, mielestäni etenkin hihansuussa ne pitävät hihat paremmin "paikoillaan".

Ohessa vielä yksityiskohtana kankaiden yhdistäminen.

Leikkasin siis kaavat keskeltä kahtia (olisi toki voinut suunnitella niin, että hihojen ja etu- sekä takakappaleen kohdalla yhdistämiskohta olisi tullut samaan kohtaan), leikkasin kankaat näillä puolitetuilla kaavoilla, saumuroi puolikkaat yhteen, tikkasin yhdistämiskohdan ja kokosin paidan. Saumuroin yhtä kyytiä hihansauman ja sivusauman, mutta tyyli ei ehkä ole minulle mieluisa: jostain syystä kainalo meinasi aina jäädä "vajaaksi". Ompelijassa vika. Resorit laitettu lopuksi.

Paita nro 2: Työkoneet

Sama kaava kuin edellä, trikoot jälleen Piitamaista. Sarjatuotantona tein sitten samalla toisen paidan. Tai sarjatuotantona ja sarjatuotantona. Tässä tehtaassa toimitusajat ovat pitkät ja työajat pätkittäiset. Nyt kuitenkin tämäkin valmiina. Mutta mitä ihmettä? Lopputulos on melkoinen... Kaikki alkoi siitä, että liian innokkaana asettelin kappaleet langansuunnan mukaan (ja kerrankin huolella), mutta en huomannut, että painatus oli mennyt pahasti vinoon. Seurauksena se, että takakappaleessa työkoneet menevät hienosti vinossa rivissä... Korostuu vielä entisestään, kun on tuo kankaiden yhdistämissauma tuossa. Sitä se kiire teettää. Toisella yrittämällä yritin laittaa pääntiekaitaletta samasta työkonekankaasta, mutta sitten alkoi kaikki mennä niin vinksin vonksin, että jätin homman kesken. Kolmannella yrittämällä päätin laittaa ne harmaasta resorista, jota jälleen kaapin kätköstä löytyi, mutta lopputulos ainakin pääntiellä on melko kamala. Resori lerputtaa juuri niin kauheasti kuin olla voi, vaikka mielestäni yritin sitä tiukaksi pingottaa. Ja liian paksukin siitä tuli... Melkoista säätämistä siis tämän paidan kanssa jälleen oli. Mutta tälläkin mennään. Näkyypä käden jälki...

Toivottavasti ehdin taas pian tuotoksia päivittämään tänne blogiinkin, vaikka kovin hiljaiseksi tämä on mennyt... Äitiysvaatteet ovat jo menneet, mutta imetysvaatetta on tullut tehtyä ja vielä yksi värikkäämpi versio Isoveljelle paidoista. Mutta toisella kertaa sitten. Toivottavasti.

Sarjatuotantoa

Jaa-a, blogi liki hiljentynyt, vaikka ompelua on edelleen tullut harrastettua. Nyt sitten toooosi pitkästä aikaa päivitystä.

Pikkumies ei ole enää niin kovin pieni ja äidiltä tilattiin Angry Birds -paita. Tuumasta toimeen ja kangasostoksille Piitamaihin. Mukaan tarttui myös hauskaa pingviinikangasta. Höyryveturikangas oli jo kaapisssa entuudestaan marinoitunut. Kaava on alunperin Sk 3/07, mutta mallissa on valtavan laaja kaula-aukko ja hihat käsittämättömän pitkät. Muokkauksin siis tehty koossa 122. Resoreita sain pojan kummilta: oli löytänyt kirppikseltä jämäpalaresoripakkauksen, joista juuri saa lapsen paitoihin palat.

Lisää huppareita

Sinänsä nämäkin kuuluisivat tuonne joulukategoriaan, lahjaksi kun menivät. Hitaasti käy tämä päivittäminen, mutta meneehän se näinkin. Etenkin, kun ei ole juurikaan uutta ehtinyt tehdä.

Ihastuin tosiaan niin paljon tähän suippolakkiseen hupparin kaavaan, että päätin tehdä vielä pienemmillekin serkuille tylsät, pehmeät paketit.

Hello Kitty -fleecea oli jäänyt yli isommista paidoista. Tässä on pohjana koon 90 kaava, mutta pienensin sitä runsaasti leikkuuvaiheessa, kun tosiaan kaava oli melkoisen reilu. Pompulanauhaa en uskaltanut reunaan laittaa, josko pieni neiti olisi saanut nyhdettyä ne irti.

Tässä myös tuo koon 90 kaava. Kankaan kävin ostamassa Piitamaista ja samalla vielä hieman pompulanauhaa. Kaava on siis peräisin SK 3/09 -numerosta.

 

Tässä vielä meidän Pikkumies sovittaa paitaa, vaikka siis muualle meni lahjaksi. Itse asiassa, nämä molemmat paidat olivat saajille oikein sopivan kokoiset - kerrankin. Pöllöfleecea jäi yli ja mietin, että siitä saattaisi saada vielä Pikkumiehelle oman paidan tai jotain hauskoja yksityiskohtia johonkin muuhun asuun. Saa nähdä, mitä saan aikaan ja koska...

Vielä joulutunnelmia

Joulu oli ja meni jo, kuten loppiainenkin, ja nuutinpäivä vei viimeistään joulukuusen. Minun blogissani hitaus on tunnettu tosi asia, joten siksi vielä paluu joulutunnelmiin.

Ennen joulua nimittäin Pikkumiehen kanssa vietettiin monta hauskaa askarteluhetkeä, jotka haluan täällä vielä jakaa. Olin ostanut paksua huopakangasta Piitamaista. Siitä sitten leikkelimme isoja soikioita, joihin sitten liimailimme valmiita jouluisia kuvia. Kuvat olivat jostakin Tiimarin joulukorttiaskartelusetistä, mutta kävivät minusta näihin oikein mainiosti. Liimaa oli välillä enemmän sormissa, pöydässä ja kaikkialla muualla, paitsi liimattavissa kuvissa, mutta tosi hauskaa oli! Paksu puuvillanaru läpi neulalla, niin näitä voi vaikka kuuseen ripustaa. Jouluisesta kankaasta surautin vielä lahjapussukoita ekohengessä. Ajatus siis on, että näitä voi sitten uusiokäyttää edelleen lahjan saaneet eteenpäin. Näitä annettiin sitten mm. puistokavereille joulumuistamisina.

Ensi jouluna askarrellaan varmasti jotain samanlaista, niin hauskaa oli!