Jouluksi 2: Hello Kitty -fleecehuppari x2

Tässä jatkoa serkkutyttöjen tylsiin, pehmeisiin paketteihin.

Piitamailla joskus aiemmin käydessäni näin ihanaa Hello Kitty -fleecekangasta. Ja kuten on monta kertaa käynyt ilmi, pidän itse fleecesta, vaikka se muovia onkin. Tämän vuoden viimeisen tentin jälkeen menin sitten ostamaan tuota fleecea ja samalla mukaan tarttui aivan ihanaa pompulanauhaa, jota halusin laittaa hupun reunaan.

Hupparin kaava Suuri Käsityö 3/2009 -lehdestä, materiaalit siis Piitamaista. Hupparin koko on 120 cm, mutta täytyy myöntää, että kovin isolta vaikuttaa. Toivottavasti on kuitenkin käyttökelpoinen.

Hupusta yritin ottaa lähempää kuvaa sekä muodon että tuon hauskan pompulanauhan vuoksi. Muoto ei pääse oikein esiin, on vieläkin suippomaisempi kuin kuvassa näyttää. Pompulanauhan laitoin vain siksakilla reunaan kiinni. Lisäksi ompelin käsin yhden pompulan hupun kärkeen.

Tässä vielä yhteiskuva molemmista huppareista - jotta niitä ihan oikeasti tuli tehtyä kaksi.

Ja tässä sitten edellisen postauksen hameen kanssa.

Mutta ei tähän nämä hupparit loppuneet. Ihastuin niihin niin paljon, että niitä tuli tehtyä vielä kaksi lisää! Niistä kuvia taas myöhemmin.

Tässä samassa yhteydessä on hyvä toivottaa kaikille rentouttavaa joulunaikaa ja onnistumisen iloa vuodelle 2013!

- Plootu

Joululahjaksi 1: Hello Kitty -hame x2

Tämän piti olla pikainen tekeminen, mutta sitä se ei ollut.

Kyse siis pikkutytön hameesta. Ostin puuvillaista Hello Kitty -kangasta Kangastukusta tasan metrin. Tarkoitus oli tehdä ensin rypytetty hame, johon olisi tullut myös hauskat henkseliolkaimet. Sitten päätin, että näitä hameita tehdäänkin lahjaksi kaksi, molemmille Pikkumiehen serkkutytöille. Ei sitten kangas riittänyt enää olkaimiin. Puuvillasta tietysti näkyi kaikki läpi, joten pitihän hame vuorittaa. Nyt taas muistan, miksi en tee mitää, mikä pitää vuorittaa. Sähköistyvä vuorikangas ei ole minun juttuni. Joka tapauksessa kaksi suorakulmiota ompelin yhteen, samoin kaksi vuorikankaista suorakulmiota. Helman silitin niin, että päälikangas on taitteessa pidempi kuin vuorikangas. Rypytys, vyötärökaitaleeseen yhteenommellut hamekappaleet kiinni ja kuminauhan pujotus. Se oli siinä. Tosin monta kertaa näitäkin hameita piti tehdä - huolimatta Pikkumiehen avusta. Näin jälkiviisaana voin todeta, että pelkän rypytyksen sijasta olisi ollut parempi tehdä laskokset ja ne henkselit olisivat sopineet hyvin. Toivottavasti kuminauhan kireys on edes lähellä oikeaa. Josko näistä hameista olisi kuitenkin 4-vuotiaille tytöille edes satubalettiin sopiviksi.

Jotain muutakin tytöille on vielä tylsiin, pehmeisiin joulupaketteihin tiedossa. Siitä sitten seuraavalla kerralla kuvia.

Heijastinpipareita

Olen leiponut pipareita, pitkin syksyä. Yksi pipari silloin, toinen tällöin. Tuoksua näistä ei saa, mutta turvaa pimeällä.

Ostin Tiimarista paksua, tummanruskeaa huopakangasta. Niin jämäkkää, että säilyttää muotonsa leikatessa. Sitten vain tavallisilla piparimuoteilla tein ääriviivat. Koristeiksi heijastintarrasta leikattuja pieniä ympyröitä. Koska noin vähäisellä heijastavan pinnan määrällä eivät varmasti täyttäisi mitään turvallisuusstandardia, on kääntöpuolella sitten isompi ala heijastintarraa. Sitten vain paksulla neulalla lanka ja langan päähän hakaneula. Näppärät joulumuistamiset ovat syntyneet! Idea on ihan oma. Siksipä lanseeraan nämä nyt nimellä heijastinpiparit ja odotan, koska näitä alkaa muillakin näkyä. (hih!) Ehkä jatkossa kehittelen näistä vielä paremmankin version, mutta tämä on Pipariheijastin vuosimallia 2012!

 

"Nonparellit" rei'ittimellä tehtyjä palasia.

 

"Amerikanpastilli" kääntöpuolella kolikon kokoinen.

Nyt on muutenkin joulujuttuja valmistunut. Hieman on ollut teknisiä ongelmia ja ajanpuutetta blogin päivittämiselle, mutta pian siis tulossa myös muita joululahjoja esittelyyn.

Sytytysruusut

Tiedän olevani jälkijunan porukkaa. Nämä sytytysruusut ovat ihan vanha juttu ja kaikki muut niitä ovat tehneet, paitsi siis minä. No, nyt olen minäkin.

Ja kuten kaikki tietävät, kyseessähän on siis kierrätystuote. Kananmunakennon pohjakappaleesta irrotetaan "kuppi", johon sykeröksi rullataan sitten suikaleeksi revittyä kananmunakennoa. Sitten sulatetaan kynttilänpätkiä kattilassa ja kastetaan ruusut siinä. Sitten vain esim. takansytytyksessä asetetaan ruusu sytykkeeksi (tietysti siis sinne puukasan päälle, sillä kaikkein ekologisin tapahan on sytyttää takkapuut päältä, ei alta).

Itse laitoin kattilan pohjalle ensin hieman vettä ja kynttilänpätkät veteen. Kun vesi alkoi kuumentua, otin kattilan pois levyltä ja hämmentelemällä vettä sulatin steariinin. Vettä kevyempänä se jää kattilan pinnalle ja siinä oli sitten helpompi näitä ruusuja kastaa. Kastoin ruusut 2-3 kertaa ja kovin paksu kerros tuli jo sillä.

Tällaisia on nyt sitten menossa isänpäivälahjaksi, tupaantuliaislahjaksi yms. eli varokaa vain ystävät ja tuttavat, näitä olisi sitten tiedossa. Ruusut ovat tuossa aseteltuina pahviseen näkkärirasiaan, jonka pintaan on liimattu sanomalehteä. Tavoitteena oli tuohiropposta muistuttava pinta, mutta aika kauaksi siitä jäätiin.

Eipä silti, vaikka nämä ovatkin tosiaan jo varmaan muodista poisjääneitä, oli näiden askartelu kivaa pikkupuuhaa. Askartelin ruusuja pikkuhiljaa ja kun niitä oli melkoinen kasa, niin sitten dippailin niitä pienissä erissä steariiniin. Ja kun en päästänyt vettä enkä steariinia erityisen kuumaksi, niin uskalsin tehdä näitä Pikkumiehen leikkiessä omia leikkejään.

Autopaita

Edelliskerran pöllöpaidasta uusi versio.

Kaava siis sama Ottobre Design 6/2010. Pallotrikoo kaapin jämäpaloja (aikaisemmin tullut tehtyä ko. kankaasta tämä paita ), resori myös omasta kaapista.

Pöllöpaidan käytössä osoittautui, että hihansuut kaipasivat myös resorit. Siispä naps hihakappaletta lyhyemmäksi ja pitkät resorit tilalle. Resorit voi nyt vielä pitää kaksinkertaisiksi taitettuina, mutta sitten seuraavan kasvupyrähdyksen myötä yksinkertaisina. Viime kerrasta viisastuneena laitoin resorin todella napakaksi kaula-aukkoon. Hieman vetää ryppyyn, tosin käytössä ei noin pahasti kuin kuvassa näyttää, joten jos vielä kolmas versio tulee tehtyä, niin tätä pääsee vieläkin hiomaan.

Jotain se kaipasi ja päätinpä sitten tehdä applikaation. Pikkumiehen kanssa yhdessä pohdittin, että mikä kuva paitaan tulee ja autoon päädyttiin. Onneksi merkillä ei vielä ole väliä, joten tuollainen tyylitelty auto kelpasi. Jossain kohtaa vain päätin lopettaa ajattelemisen sitä laittaessani. Kyllä, laitoin tukikankaan paitakankaan taakse, mutta en sitten tietenkään tuohon autoon, joka kaiken huipuksi on siis resorikankaasta ommeltu. Kun ompelemisen tekee vielä monessa pätkässä keskeytysten vuoksi, niin lopputulos olikin arvattavissa: tietysti se venyi. Onneksi jälleen käytössä ei ole niin paha, kuin tuossa kuvassa vaikuttaa. Näyttää siltä, että auto ajaisi alamäkeä...

Nooh, tuleepa todellakin kädenjälki näkyviin. Tämäkin paita on kankaiden leikkuutaa, tukikankaan silityksiä, saumurointeja ja muita ompeluksia myöten tehty yhdessä Pikkumiehen kanssa. Yhdessätekemisen riemua jälleen!

Kirjakaupan alennusmyynnistä tein kaksi ihanaa löytöä. Malttamattamana odotan, että sitten KUN on aikaa, niin pääsen taas itselleni ompelemaan, ja kirjalöytöjäni esittelemään. Kunhan nyt taas saisi yhden tentin alta pois ja muutenkin opiskelujuttuja etenemään...

Pöllöpaita

Mietin, olisiko otsikon pitänyt olla pöllöpaita vai pöllö paita. Ei kai tämä loppujen lopuksi pöllömpi ole, joten olkoon nyt sitten pöllöpaita.

Kaava Ottobre Design 6/2010, pöllötrikoo Kangastukusta ja resori omista kaapeista. Trikoo venyikin kahteen suuntaan, mitä en kangasta tilatessani tiennyt.

Alunperin malliin ei olisi kuulunut resoria kaulukseen, mutta se jäi sitä kaipaamaan, joten kiireessä sitten laitoin. Hieman tuli löysä, tosin kaula-aukko oli muutenkin melko laaja, joten seuraaviin versioihin sitä voisi pienentää. Onneksi kerrankin löytyi tällaisen yksinkertaisen trikoopaidan kaava ja ilman raglan-hihoja. Tällaisen peruspaidan kaavan löytäminen nimittäin otti melkoisen koville.

Ompelu tapahtui jälleen Pikkumiehen innokkaalla avustuksella, joten ompelun jaettu ilo oli todella ainakin kaksinkertainen ilo! Tällaisella yhteisellä ilolla on myös helppo perustella ihan peruspaitojenkin ompelua.

Kännykkäpussi

Pikkumies jälleen äidin apuna ompeluksissa. Tavoitteena oli tehdä Isämiehelle yllätykseksi pussi kännykälle.

Tuumasta toimeen. Kangas samaa, kuin aiemmin hernepusseissa käytetty. Vuoreksi ja pehmikkeeksi harmaata fleecea, jotka ompelin ensin nurjat puolet vastakkain ja käänsi oikein päin. Yläreunaan sisäpuolelle pala tarranauhan lenkkipuolta, alareunaan pala koukkupuolta ulkopuolelle. Sitten reunat vielä yhteen päältä päin tiheällä siksakilla. Helppoa ja nopeaa. Tosin, kun kaikki pitää tehdä silmän räpäyksessä innokkaan apulaisen avustuksella, ei suunnittelua valmistaessa ehtinyt juurikaan tehdä ja mitatkin menivät hieman pieleen. Oli sitten Isämiehen omalle puhelimelle liian pieni tämä pussukka. Onneksi työpuhelin mahtui siihen juuri sopivasti. Tuopa ainakin kokouksissa hyvän mieleen. Luvattiin kyllä tehdä uusi parempi versio sitten joskus omallekin puhelimelle. Silloin teen tuosta päälliläpästä hieman pidemmän ja kiinnityskohdan siis samalla hieman keskemmälle, että suojaa entistä paremmin näyttöä.

Myssyjä x 2

Tällä hetkellä ompelukset ovat hyvin pikaisia.

Itse asiassa tuo vasemmanpuoleinen kypärämyssy on tullut tehtyä jo viime vuonna - kuvastaa, ettei blogia tule usein päivitettyä. Kaava on Ottobre Designin ilmaiskaava netistä, tosin jätin siitä ohjeen mukaiset "harjakset" pois. Kangas ja resori kaapin kätköistä. On muuten hyvä kaava, ainakin meidän Pikkumiehen pään muodolle: alhaalta jää sopivasti leuan alle, ei kiristä ja toisaalta otsa tulee hyvin suojatuksi. Siksi pitää tätä kaavaa hieman mainostaa. Tämä on ollut myös Pikkumiehen mieleen.

Oikeanpuoleinen myssy on tehty jälleen yhteistyönä Pikkumiehen kanssa. Kaava omasta päästä, tosin tällaisia solmumyssyjä saa kai ihan kaupastakin. Piirsin suoraan kankaalle suppilon mallisen kappaleen x2, alareunan yhteispituus Pikkumiehen pään ympärys plus saumanvarat. Sitten vain saumurilla kappaleet yhteen. Alareunaan tein käännöksen siten, että reunan olisi voinut kääntää myös tuohon päälle ja saumat olisivat jääneet silti piiloon. Harmaa trikoo niin ikään kaapin kätköistä, heijastava ompelumerkki (vai miksi noita nyt kutsutaankaan) heräteostoksena Piitamaista. Ajattelin, että heijastimesta ei ainakaan haittaa olisi. Kärkeen solmu. Mutta kuinkas sitten kävikään. Mistä lie johtunut, mutta suunnittelussa, leikkaamisessa ja ompelussa apuna ollut Pikkumies totesi valmiista myssystä: "Pelottaa tämä." Eikä sitä sitten ole suostuttu päässä pitämään. Ei auttanut kuin kaupasta ostaa uusi hattu. Tuli sentään syksyiset viileät säät, joten ehkä tuo yksinkertaisesta trikoosta tehty myssy olisi ollut viileäkin. Joka tapauksessa nyt tuli ainakin suoraa palautetta tekeleistä.

Klassikkolelu leikkeihin

Mentiin Pikkumiehen kanssa käymään kangaskaupassa, mutta mitään, mitä suunnitelmien mukaan mentiin ostamaan, ei ollut. Mukaan tarttui kuitenkin hauskaa dinosauruskangasta, josta jo kaupassa suunnittelin tekeväni klassikkoleluja - hernepusseja. Tai ainakin niillä nimillä ne minun lapsuudessa kulki.

Valmistamisessa Pikkumies oli hyvänä apuna. Erikokoisia pusseja syntyi salamavauhdilla, kun oli hyvä apulainen nostamassa ja laskemassa saumurin paininjalkaa yms. Vain yhden kerran hernepussin sisältö levisi pöydälle, mutta tällöin tarjoutui mitä mainioin tilaisuus apulaiselle maistaa herneitä. Olosuhteista johtuen siis saumat tulivat oikealle puolelle, mutta itse asiassa, mustalla langalla ommeltuna aika hauskannäköiset, eikä ollenkaan niin paha juttu. Täytteenä siis erimääriä kuivattuja herneitä.

Näitä on ollut hauska kantaa pään päällä, heittää koriin, pyöritellä käsissä yms.! Ja yhdessä tekemisen riemua ei voita mikään!

Pikahame

Hieman jäänyt vielä tämän Bloggerin käyttö ja sitä myöten päivitykset vähälle. Nyt on ollut hieman aikaa ommellakin, mutta bloggaus on jäänyt vähälle. Syksystä näyttää tulevan kiireinen, joten saa nähdä, onko sitten myöhemmin taas aikaa ommella.

Tämä hame oli todellinen pikahame.

Malli omasta päästä. Tosin itselläni on kirppariostona hieman tätä samaa ideaa omaava hame. Ommeltu kahdesta kappaleesta, sivuissa saumat. Vyötärölle kuminauhakuja. Eteen ompelin hieman viistoon kaksi satiininauhaa ihan vain suoralla ompeleella. Käytössä asettuvat todella nätisti, tuovat elävyyttä arkiseen trikoohameeseen. Kangas on ostettu monta vuotta sitten Eurokankaasta, aiemmin kankaasta on tullut tehtyä hihaton toppi. Kesän kuluessa hame on ollut kovassa käytössä. Yläosasta riippuen mennyt niin arkisena kuin hieman juhlavanakin. Omannäköinen lopputulos ja siksi mieluisa.

Muutto Vuodatuksesta

Niin siinä vain kävi, että minäkin muutin Vuodatuksesta tänne. Suurin syy se, että niin moni seuraamistani blogeista oli myös siirtynyt tänne. Ehkäpä näin pysytään taas yhteyksissä! Vanha blogi löytyy siis osoitteesta http://plootu.vuodatus.net/

Tervetuloa tutustumaan!