Jälleen paitatuotantoa

Perheeseemme syntyi kesällä ihana, suloinen prinsessa! Vaikka vauva-arki on vienyt oman aikansa, on onneksi ompelemisellekin järjestynyt aikaa, sillä Isoveli kasvaa kohisten hänkin ja tarvitsee uusia vaatteita.

Sain mielestäni erinomaisen idean: ostan vain puolikkaaseen paitaan ihanaa, värikästä, kuviotrikoota ja loput sitten yksiväristä. Mutta mikä ihme minuun meni! Miksi en ostanut jotain värikästä trikoota kaveriksi?!? Itse asiassa, näihin ostin alunperin mustaa trikoota... Onneksi kotoa löytyi sentään edes harmaata, pehmensi vähän lopputulosta, joka muuten oli, noh, ööö, no jaa... Pääasia tällä kertaa, että sain taas ommella...

Paita nro 1: Dinopaita

Vaihdoin tällä kertaa perus-T-paidan kaavan raglanmalliseen, kaava Ottobre Designista 4/2011. Koko jo hurja 128 cm. Kuvattu ennen pesua ja silitystä. Onneksi sentään Isoveljen kummin tuomasta resoripaketista (kirppislöytö) oli edelleen jäljellä tuota turkoosia resoria vähän edes piristämään harmautta. Muut kankaat Piitamaista. Laitoin siis jälleen resorit, mielestäni etenkin hihansuussa ne pitävät hihat paremmin "paikoillaan".

Ohessa vielä yksityiskohtana kankaiden yhdistäminen.

Leikkasin siis kaavat keskeltä kahtia (olisi toki voinut suunnitella niin, että hihojen ja etu- sekä takakappaleen kohdalla yhdistämiskohta olisi tullut samaan kohtaan), leikkasin kankaat näillä puolitetuilla kaavoilla, saumuroi puolikkaat yhteen, tikkasin yhdistämiskohdan ja kokosin paidan. Saumuroin yhtä kyytiä hihansauman ja sivusauman, mutta tyyli ei ehkä ole minulle mieluisa: jostain syystä kainalo meinasi aina jäädä "vajaaksi". Ompelijassa vika. Resorit laitettu lopuksi.

Paita nro 2: Työkoneet

Sama kaava kuin edellä, trikoot jälleen Piitamaista. Sarjatuotantona tein sitten samalla toisen paidan. Tai sarjatuotantona ja sarjatuotantona. Tässä tehtaassa toimitusajat ovat pitkät ja työajat pätkittäiset. Nyt kuitenkin tämäkin valmiina. Mutta mitä ihmettä? Lopputulos on melkoinen... Kaikki alkoi siitä, että liian innokkaana asettelin kappaleet langansuunnan mukaan (ja kerrankin huolella), mutta en huomannut, että painatus oli mennyt pahasti vinoon. Seurauksena se, että takakappaleessa työkoneet menevät hienosti vinossa rivissä... Korostuu vielä entisestään, kun on tuo kankaiden yhdistämissauma tuossa. Sitä se kiire teettää. Toisella yrittämällä yritin laittaa pääntiekaitaletta samasta työkonekankaasta, mutta sitten alkoi kaikki mennä niin vinksin vonksin, että jätin homman kesken. Kolmannella yrittämällä päätin laittaa ne harmaasta resorista, jota jälleen kaapin kätköstä löytyi, mutta lopputulos ainakin pääntiellä on melko kamala. Resori lerputtaa juuri niin kauheasti kuin olla voi, vaikka mielestäni yritin sitä tiukaksi pingottaa. Ja liian paksukin siitä tuli... Melkoista säätämistä siis tämän paidan kanssa jälleen oli. Mutta tälläkin mennään. Näkyypä käden jälki...

Toivottavasti ehdin taas pian tuotoksia päivittämään tänne blogiinkin, vaikka kovin hiljaiseksi tämä on mennyt... Äitiysvaatteet ovat jo menneet, mutta imetysvaatetta on tullut tehtyä ja vielä yksi värikkäämpi versio Isoveljelle paidoista. Mutta toisella kertaa sitten. Toivottavasti.

Sarjatuotantoa

Jaa-a, blogi liki hiljentynyt, vaikka ompelua on edelleen tullut harrastettua. Nyt sitten toooosi pitkästä aikaa päivitystä.

Pikkumies ei ole enää niin kovin pieni ja äidiltä tilattiin Angry Birds -paita. Tuumasta toimeen ja kangasostoksille Piitamaihin. Mukaan tarttui myös hauskaa pingviinikangasta. Höyryveturikangas oli jo kaapisssa entuudestaan marinoitunut. Kaava on alunperin Sk 3/07, mutta mallissa on valtavan laaja kaula-aukko ja hihat käsittämättömän pitkät. Muokkauksin siis tehty koossa 122. Resoreita sain pojan kummilta: oli löytänyt kirppikseltä jämäpalaresoripakkauksen, joista juuri saa lapsen paitoihin palat.

Lisää huppareita

Sinänsä nämäkin kuuluisivat tuonne joulukategoriaan, lahjaksi kun menivät. Hitaasti käy tämä päivittäminen, mutta meneehän se näinkin. Etenkin, kun ei ole juurikaan uutta ehtinyt tehdä.

Ihastuin tosiaan niin paljon tähän suippolakkiseen hupparin kaavaan, että päätin tehdä vielä pienemmillekin serkuille tylsät, pehmeät paketit.

Hello Kitty -fleecea oli jäänyt yli isommista paidoista. Tässä on pohjana koon 90 kaava, mutta pienensin sitä runsaasti leikkuuvaiheessa, kun tosiaan kaava oli melkoisen reilu. Pompulanauhaa en uskaltanut reunaan laittaa, josko pieni neiti olisi saanut nyhdettyä ne irti.

Tässä myös tuo koon 90 kaava. Kankaan kävin ostamassa Piitamaista ja samalla vielä hieman pompulanauhaa. Kaava on siis peräisin SK 3/09 -numerosta.

 

Tässä vielä meidän Pikkumies sovittaa paitaa, vaikka siis muualle meni lahjaksi. Itse asiassa, nämä molemmat paidat olivat saajille oikein sopivan kokoiset - kerrankin. Pöllöfleecea jäi yli ja mietin, että siitä saattaisi saada vielä Pikkumiehelle oman paidan tai jotain hauskoja yksityiskohtia johonkin muuhun asuun. Saa nähdä, mitä saan aikaan ja koska...

Vielä joulutunnelmia

Joulu oli ja meni jo, kuten loppiainenkin, ja nuutinpäivä vei viimeistään joulukuusen. Minun blogissani hitaus on tunnettu tosi asia, joten siksi vielä paluu joulutunnelmiin.

Ennen joulua nimittäin Pikkumiehen kanssa vietettiin monta hauskaa askarteluhetkeä, jotka haluan täällä vielä jakaa. Olin ostanut paksua huopakangasta Piitamaista. Siitä sitten leikkelimme isoja soikioita, joihin sitten liimailimme valmiita jouluisia kuvia. Kuvat olivat jostakin Tiimarin joulukorttiaskartelusetistä, mutta kävivät minusta näihin oikein mainiosti. Liimaa oli välillä enemmän sormissa, pöydässä ja kaikkialla muualla, paitsi liimattavissa kuvissa, mutta tosi hauskaa oli! Paksu puuvillanaru läpi neulalla, niin näitä voi vaikka kuuseen ripustaa. Jouluisesta kankaasta surautin vielä lahjapussukoita ekohengessä. Ajatus siis on, että näitä voi sitten uusiokäyttää edelleen lahjan saaneet eteenpäin. Näitä annettiin sitten mm. puistokavereille joulumuistamisina.

Ensi jouluna askarrellaan varmasti jotain samanlaista, niin hauskaa oli!

Jouluksi 2: Hello Kitty -fleecehuppari x2

Tässä jatkoa serkkutyttöjen tylsiin, pehmeisiin paketteihin.

Piitamailla joskus aiemmin käydessäni näin ihanaa Hello Kitty -fleecekangasta. Ja kuten on monta kertaa käynyt ilmi, pidän itse fleecesta, vaikka se muovia onkin. Tämän vuoden viimeisen tentin jälkeen menin sitten ostamaan tuota fleecea ja samalla mukaan tarttui aivan ihanaa pompulanauhaa, jota halusin laittaa hupun reunaan.

Hupparin kaava Suuri Käsityö 3/2009 -lehdestä, materiaalit siis Piitamaista. Hupparin koko on 120 cm, mutta täytyy myöntää, että kovin isolta vaikuttaa. Toivottavasti on kuitenkin käyttökelpoinen.

Hupusta yritin ottaa lähempää kuvaa sekä muodon että tuon hauskan pompulanauhan vuoksi. Muoto ei pääse oikein esiin, on vieläkin suippomaisempi kuin kuvassa näyttää. Pompulanauhan laitoin vain siksakilla reunaan kiinni. Lisäksi ompelin käsin yhden pompulan hupun kärkeen.

Tässä vielä yhteiskuva molemmista huppareista - jotta niitä ihan oikeasti tuli tehtyä kaksi.

Ja tässä sitten edellisen postauksen hameen kanssa.

Mutta ei tähän nämä hupparit loppuneet. Ihastuin niihin niin paljon, että niitä tuli tehtyä vielä kaksi lisää! Niistä kuvia taas myöhemmin.

Tässä samassa yhteydessä on hyvä toivottaa kaikille rentouttavaa joulunaikaa ja onnistumisen iloa vuodelle 2013!

- Plootu

Joululahjaksi 1: Hello Kitty -hame x2

Tämän piti olla pikainen tekeminen, mutta sitä se ei ollut.

Kyse siis pikkutytön hameesta. Ostin puuvillaista Hello Kitty -kangasta Kangastukusta tasan metrin. Tarkoitus oli tehdä ensin rypytetty hame, johon olisi tullut myös hauskat henkseliolkaimet. Sitten päätin, että näitä hameita tehdäänkin lahjaksi kaksi, molemmille Pikkumiehen serkkutytöille. Ei sitten kangas riittänyt enää olkaimiin. Puuvillasta tietysti näkyi kaikki läpi, joten pitihän hame vuorittaa. Nyt taas muistan, miksi en tee mitää, mikä pitää vuorittaa. Sähköistyvä vuorikangas ei ole minun juttuni. Joka tapauksessa kaksi suorakulmiota ompelin yhteen, samoin kaksi vuorikankaista suorakulmiota. Helman silitin niin, että päälikangas on taitteessa pidempi kuin vuorikangas. Rypytys, vyötärökaitaleeseen yhteenommellut hamekappaleet kiinni ja kuminauhan pujotus. Se oli siinä. Tosin monta kertaa näitäkin hameita piti tehdä - huolimatta Pikkumiehen avusta. Näin jälkiviisaana voin todeta, että pelkän rypytyksen sijasta olisi ollut parempi tehdä laskokset ja ne henkselit olisivat sopineet hyvin. Toivottavasti kuminauhan kireys on edes lähellä oikeaa. Josko näistä hameista olisi kuitenkin 4-vuotiaille tytöille edes satubalettiin sopiviksi.

Jotain muutakin tytöille on vielä tylsiin, pehmeisiin joulupaketteihin tiedossa. Siitä sitten seuraavalla kerralla kuvia.

Heijastinpipareita

Olen leiponut pipareita, pitkin syksyä. Yksi pipari silloin, toinen tällöin. Tuoksua näistä ei saa, mutta turvaa pimeällä.

Ostin Tiimarista paksua, tummanruskeaa huopakangasta. Niin jämäkkää, että säilyttää muotonsa leikatessa. Sitten vain tavallisilla piparimuoteilla tein ääriviivat. Koristeiksi heijastintarrasta leikattuja pieniä ympyröitä. Koska noin vähäisellä heijastavan pinnan määrällä eivät varmasti täyttäisi mitään turvallisuusstandardia, on kääntöpuolella sitten isompi ala heijastintarraa. Sitten vain paksulla neulalla lanka ja langan päähän hakaneula. Näppärät joulumuistamiset ovat syntyneet! Idea on ihan oma. Siksipä lanseeraan nämä nyt nimellä heijastinpiparit ja odotan, koska näitä alkaa muillakin näkyä. (hih!) Ehkä jatkossa kehittelen näistä vielä paremmankin version, mutta tämä on Pipariheijastin vuosimallia 2012!

 

"Nonparellit" rei'ittimellä tehtyjä palasia.

 

"Amerikanpastilli" kääntöpuolella kolikon kokoinen.

Nyt on muutenkin joulujuttuja valmistunut. Hieman on ollut teknisiä ongelmia ja ajanpuutetta blogin päivittämiselle, mutta pian siis tulossa myös muita joululahjoja esittelyyn.