Lisää huppareita

Sinänsä nämäkin kuuluisivat tuonne joulukategoriaan, lahjaksi kun menivät. Hitaasti käy tämä päivittäminen, mutta meneehän se näinkin. Etenkin, kun ei ole juurikaan uutta ehtinyt tehdä.

Ihastuin tosiaan niin paljon tähän suippolakkiseen hupparin kaavaan, että päätin tehdä vielä pienemmillekin serkuille tylsät, pehmeät paketit.

Hello Kitty -fleecea oli jäänyt yli isommista paidoista. Tässä on pohjana koon 90 kaava, mutta pienensin sitä runsaasti leikkuuvaiheessa, kun tosiaan kaava oli melkoisen reilu. Pompulanauhaa en uskaltanut reunaan laittaa, josko pieni neiti olisi saanut nyhdettyä ne irti.

Tässä myös tuo koon 90 kaava. Kankaan kävin ostamassa Piitamaista ja samalla vielä hieman pompulanauhaa. Kaava on siis peräisin SK 3/09 -numerosta.

 

Tässä vielä meidän Pikkumies sovittaa paitaa, vaikka siis muualle meni lahjaksi. Itse asiassa, nämä molemmat paidat olivat saajille oikein sopivan kokoiset - kerrankin. Pöllöfleecea jäi yli ja mietin, että siitä saattaisi saada vielä Pikkumiehelle oman paidan tai jotain hauskoja yksityiskohtia johonkin muuhun asuun. Saa nähdä, mitä saan aikaan ja koska...

Vielä joulutunnelmia

Joulu oli ja meni jo, kuten loppiainenkin, ja nuutinpäivä vei viimeistään joulukuusen. Minun blogissani hitaus on tunnettu tosi asia, joten siksi vielä paluu joulutunnelmiin.

Ennen joulua nimittäin Pikkumiehen kanssa vietettiin monta hauskaa askarteluhetkeä, jotka haluan täällä vielä jakaa. Olin ostanut paksua huopakangasta Piitamaista. Siitä sitten leikkelimme isoja soikioita, joihin sitten liimailimme valmiita jouluisia kuvia. Kuvat olivat jostakin Tiimarin joulukorttiaskartelusetistä, mutta kävivät minusta näihin oikein mainiosti. Liimaa oli välillä enemmän sormissa, pöydässä ja kaikkialla muualla, paitsi liimattavissa kuvissa, mutta tosi hauskaa oli! Paksu puuvillanaru läpi neulalla, niin näitä voi vaikka kuuseen ripustaa. Jouluisesta kankaasta surautin vielä lahjapussukoita ekohengessä. Ajatus siis on, että näitä voi sitten uusiokäyttää edelleen lahjan saaneet eteenpäin. Näitä annettiin sitten mm. puistokavereille joulumuistamisina.

Ensi jouluna askarrellaan varmasti jotain samanlaista, niin hauskaa oli!

Jouluksi 2: Hello Kitty -fleecehuppari x2

Tässä jatkoa serkkutyttöjen tylsiin, pehmeisiin paketteihin.

Piitamailla joskus aiemmin käydessäni näin ihanaa Hello Kitty -fleecekangasta. Ja kuten on monta kertaa käynyt ilmi, pidän itse fleecesta, vaikka se muovia onkin. Tämän vuoden viimeisen tentin jälkeen menin sitten ostamaan tuota fleecea ja samalla mukaan tarttui aivan ihanaa pompulanauhaa, jota halusin laittaa hupun reunaan.

Hupparin kaava Suuri Käsityö 3/2009 -lehdestä, materiaalit siis Piitamaista. Hupparin koko on 120 cm, mutta täytyy myöntää, että kovin isolta vaikuttaa. Toivottavasti on kuitenkin käyttökelpoinen.

Hupusta yritin ottaa lähempää kuvaa sekä muodon että tuon hauskan pompulanauhan vuoksi. Muoto ei pääse oikein esiin, on vieläkin suippomaisempi kuin kuvassa näyttää. Pompulanauhan laitoin vain siksakilla reunaan kiinni. Lisäksi ompelin käsin yhden pompulan hupun kärkeen.

Tässä vielä yhteiskuva molemmista huppareista - jotta niitä ihan oikeasti tuli tehtyä kaksi.

Ja tässä sitten edellisen postauksen hameen kanssa.

Mutta ei tähän nämä hupparit loppuneet. Ihastuin niihin niin paljon, että niitä tuli tehtyä vielä kaksi lisää! Niistä kuvia taas myöhemmin.

Tässä samassa yhteydessä on hyvä toivottaa kaikille rentouttavaa joulunaikaa ja onnistumisen iloa vuodelle 2013!

- Plootu

Joululahjaksi 1: Hello Kitty -hame x2

Tämän piti olla pikainen tekeminen, mutta sitä se ei ollut.

Kyse siis pikkutytön hameesta. Ostin puuvillaista Hello Kitty -kangasta Kangastukusta tasan metrin. Tarkoitus oli tehdä ensin rypytetty hame, johon olisi tullut myös hauskat henkseliolkaimet. Sitten päätin, että näitä hameita tehdäänkin lahjaksi kaksi, molemmille Pikkumiehen serkkutytöille. Ei sitten kangas riittänyt enää olkaimiin. Puuvillasta tietysti näkyi kaikki läpi, joten pitihän hame vuorittaa. Nyt taas muistan, miksi en tee mitää, mikä pitää vuorittaa. Sähköistyvä vuorikangas ei ole minun juttuni. Joka tapauksessa kaksi suorakulmiota ompelin yhteen, samoin kaksi vuorikankaista suorakulmiota. Helman silitin niin, että päälikangas on taitteessa pidempi kuin vuorikangas. Rypytys, vyötärökaitaleeseen yhteenommellut hamekappaleet kiinni ja kuminauhan pujotus. Se oli siinä. Tosin monta kertaa näitäkin hameita piti tehdä - huolimatta Pikkumiehen avusta. Näin jälkiviisaana voin todeta, että pelkän rypytyksen sijasta olisi ollut parempi tehdä laskokset ja ne henkselit olisivat sopineet hyvin. Toivottavasti kuminauhan kireys on edes lähellä oikeaa. Josko näistä hameista olisi kuitenkin 4-vuotiaille tytöille edes satubalettiin sopiviksi.

Jotain muutakin tytöille on vielä tylsiin, pehmeisiin joulupaketteihin tiedossa. Siitä sitten seuraavalla kerralla kuvia.

Heijastinpipareita

Olen leiponut pipareita, pitkin syksyä. Yksi pipari silloin, toinen tällöin. Tuoksua näistä ei saa, mutta turvaa pimeällä.

Ostin Tiimarista paksua, tummanruskeaa huopakangasta. Niin jämäkkää, että säilyttää muotonsa leikatessa. Sitten vain tavallisilla piparimuoteilla tein ääriviivat. Koristeiksi heijastintarrasta leikattuja pieniä ympyröitä. Koska noin vähäisellä heijastavan pinnan määrällä eivät varmasti täyttäisi mitään turvallisuusstandardia, on kääntöpuolella sitten isompi ala heijastintarraa. Sitten vain paksulla neulalla lanka ja langan päähän hakaneula. Näppärät joulumuistamiset ovat syntyneet! Idea on ihan oma. Siksipä lanseeraan nämä nyt nimellä heijastinpiparit ja odotan, koska näitä alkaa muillakin näkyä. (hih!) Ehkä jatkossa kehittelen näistä vielä paremmankin version, mutta tämä on Pipariheijastin vuosimallia 2012!

 

"Nonparellit" rei'ittimellä tehtyjä palasia.

 

"Amerikanpastilli" kääntöpuolella kolikon kokoinen.

Nyt on muutenkin joulujuttuja valmistunut. Hieman on ollut teknisiä ongelmia ja ajanpuutetta blogin päivittämiselle, mutta pian siis tulossa myös muita joululahjoja esittelyyn.

Sytytysruusut

Tiedän olevani jälkijunan porukkaa. Nämä sytytysruusut ovat ihan vanha juttu ja kaikki muut niitä ovat tehneet, paitsi siis minä. No, nyt olen minäkin.

Ja kuten kaikki tietävät, kyseessähän on siis kierrätystuote. Kananmunakennon pohjakappaleesta irrotetaan "kuppi", johon sykeröksi rullataan sitten suikaleeksi revittyä kananmunakennoa. Sitten sulatetaan kynttilänpätkiä kattilassa ja kastetaan ruusut siinä. Sitten vain esim. takansytytyksessä asetetaan ruusu sytykkeeksi (tietysti siis sinne puukasan päälle, sillä kaikkein ekologisin tapahan on sytyttää takkapuut päältä, ei alta).

Itse laitoin kattilan pohjalle ensin hieman vettä ja kynttilänpätkät veteen. Kun vesi alkoi kuumentua, otin kattilan pois levyltä ja hämmentelemällä vettä sulatin steariinin. Vettä kevyempänä se jää kattilan pinnalle ja siinä oli sitten helpompi näitä ruusuja kastaa. Kastoin ruusut 2-3 kertaa ja kovin paksu kerros tuli jo sillä.

Tällaisia on nyt sitten menossa isänpäivälahjaksi, tupaantuliaislahjaksi yms. eli varokaa vain ystävät ja tuttavat, näitä olisi sitten tiedossa. Ruusut ovat tuossa aseteltuina pahviseen näkkärirasiaan, jonka pintaan on liimattu sanomalehteä. Tavoitteena oli tuohiropposta muistuttava pinta, mutta aika kauaksi siitä jäätiin.

Eipä silti, vaikka nämä ovatkin tosiaan jo varmaan muodista poisjääneitä, oli näiden askartelu kivaa pikkupuuhaa. Askartelin ruusuja pikkuhiljaa ja kun niitä oli melkoinen kasa, niin sitten dippailin niitä pienissä erissä steariiniin. Ja kun en päästänyt vettä enkä steariinia erityisen kuumaksi, niin uskalsin tehdä näitä Pikkumiehen leikkiessä omia leikkejään.

Autopaita

Edelliskerran pöllöpaidasta uusi versio.

Kaava siis sama Ottobre Design 6/2010. Pallotrikoo kaapin jämäpaloja (aikaisemmin tullut tehtyä ko. kankaasta tämä paita ), resori myös omasta kaapista.

Pöllöpaidan käytössä osoittautui, että hihansuut kaipasivat myös resorit. Siispä naps hihakappaletta lyhyemmäksi ja pitkät resorit tilalle. Resorit voi nyt vielä pitää kaksinkertaisiksi taitettuina, mutta sitten seuraavan kasvupyrähdyksen myötä yksinkertaisina. Viime kerrasta viisastuneena laitoin resorin todella napakaksi kaula-aukkoon. Hieman vetää ryppyyn, tosin käytössä ei noin pahasti kuin kuvassa näyttää, joten jos vielä kolmas versio tulee tehtyä, niin tätä pääsee vieläkin hiomaan.

Jotain se kaipasi ja päätinpä sitten tehdä applikaation. Pikkumiehen kanssa yhdessä pohdittin, että mikä kuva paitaan tulee ja autoon päädyttiin. Onneksi merkillä ei vielä ole väliä, joten tuollainen tyylitelty auto kelpasi. Jossain kohtaa vain päätin lopettaa ajattelemisen sitä laittaessani. Kyllä, laitoin tukikankaan paitakankaan taakse, mutta en sitten tietenkään tuohon autoon, joka kaiken huipuksi on siis resorikankaasta ommeltu. Kun ompelemisen tekee vielä monessa pätkässä keskeytysten vuoksi, niin lopputulos olikin arvattavissa: tietysti se venyi. Onneksi jälleen käytössä ei ole niin paha, kuin tuossa kuvassa vaikuttaa. Näyttää siltä, että auto ajaisi alamäkeä...

Nooh, tuleepa todellakin kädenjälki näkyviin. Tämäkin paita on kankaiden leikkuutaa, tukikankaan silityksiä, saumurointeja ja muita ompeluksia myöten tehty yhdessä Pikkumiehen kanssa. Yhdessätekemisen riemua jälleen!

Kirjakaupan alennusmyynnistä tein kaksi ihanaa löytöä. Malttamattamana odotan, että sitten KUN on aikaa, niin pääsen taas itselleni ompelemaan, ja kirjalöytöjäni esittelemään. Kunhan nyt taas saisi yhden tentin alta pois ja muutenkin opiskelujuttuja etenemään...